torstai 18. heinäkuuta 2013

Suuri tuntematon



Suuntaat keskustan toiselle puolelle kaksoistornien ääreen. Kohteena yliopiston kaupungin campus. Kuljet puiston läpi. Puisto täynnä opiskelevia nuorukaisia tenttaamassa toisiaan. Pekka Poudan lupaamat lähes kolmekymmentä astetta toteutuneet. Huomaat viime hetkellä väistää kadulla lojuvaa pahan olon tuotosta - varmaankin edellisyöltä. Astut sisään kaksoistorneista vasempaan. Nappaat hissin kuudenteen kerrokseen ja otat kohteeksi huoneen numero 6.058. Tapaat tyytyväisen näköisen vaihtaripuolalaistytön huoneen ulkopuolella. Kuuntelet kuinka tyttö selittää sinulle saksaksi puolalaiskorostuksella ilmeisen tärkeitä asioita. Et ymmärrä yhtikäs mitään. Kello lyö 10.55. Astut sisään huoneeseen. Vastassa sihteeri. Heität tälle jonkun jäätävän läpän. Sihteeri hymyilee ja ohjaa sinut sisään seuraavaan huoneeseen. Huoneessa odottamassa kaksi noin 35-vuotiasta kaveria pöydän ääressä.

Tuntuu kuin olisit saapunut tiukkaakin tiukempaan työhaastatteluun. Sitä se ei ole, vaikka kaverit päättäneet selvästi toimia Good Cop – Bad Cop –roolileikin mukaisesti. On tullut aika, aika jolloin puristaa itsestään irti se mitä vaihdon aikana oppinut. Kyseessä elämäsi ensimmäiset suulliset tentit. Kaksi kuuden nopan tenttiä. Vartin kestoiset molemmat. Yhteen putkeen. 

Luennot ja materiaalit olleet saksaksi. Pyydät kauniisti ”voinko vastata englanniksi”. Kaverit nyökkäävät ja kertovat tämän olevan mahdollista. Puolen tunnin kyselysessio alkaa. B2B- & Dienstleistungsmarketing ja Produktmanagement tentattavina kursseina. Asiat sujuvat yllättävän leppoisasti. Muutama jäätävä black-out –hetki saattaa syntyä. Tuskin kuitenkaan tuntuvat Suomessa asti kylminä väreinä. Puoli tuntia hyvää keskustelua. Loppupalaute. Hymyn aika. Olet viimein voittanut Saksan!

Heräät uuteen aamuun. Teet sitä sun tätä. Kertaat vähän saksan kielitenttiinkin. Viiden maissa otat suunnaksi Vaihingenin campus-alueen. S-Bahn numero kolme klo 17.22 nach Vaihingen odottaa. Saavut ajoissa paikalle kansainväliseen keskukseen. Hoidat kielitentin pois alta. Olo jälleen tyytyväinen.

Lähdet kaupungille kavereiden kanssa juhlimaan kielikurssin päättymistä. Käyt kurkkaamassa Marktplatzin kaupunkijuhlat. Tunnelma hiipunut ja päätätte jatkaa Theodor-Heuss-Strasselle terassille. Frendisi tekee havainnon. ”Oo, it’s 20 euros on the street”. Tämä nappaa taittuneen setelin käteen. ”NOOO!, it’s 25 euros”. Ensimmäisen kierroksen tarjoaja selviää. Kävelette leffateatterin ohi. Sen edessä iso keinotekoinen norsu. Käynnissä intialainen elokuvafestivaali. Tulee nälkä, tekee mieli intialaista safkaa. Nälän tunne katoaa. Saavutte terassille, otatte kaljat. Vieressä kiitää Ferrareita, Porscheja ja Mersuja. Kello näyttää 24, lämpömittari 23. Otat kulauksen ja tajuat: ”Oon muuten viimeinkin kesälomalla!”   

Esslingen - suht nätti mesta vartin junamatkan takana

Tästä kun lasket viiniviljelmiä pitkin mäkeä alas päädyt Esslingeniin

Esslingenin kohteita

Oli juhlittava ruotsalaisia synttäreitä!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Rakeita, Rockya ja Rangelnia




On tiettyjä asioita, joita ei odota toukokuiselta kevätlomalta Kroatiaan.  Yksi niistä on raekuuroa pakoon juokseminen hostellihuoneeseen. Värikynää käyttäen noin pullonkorkin kokoiset rakeet virkistivät kaiken sateen ja pilvisyyden keskellä. Neljän päivän lomasta Adrianmeren kauniilla rannoilla kämppisten kanssa jäi käteen muun muassa noin viisi tuntia aurinkoa, huikeat näkymät naapurisaaren hulppeista linnanraunioista merelle, ihmettelyt siitä miksi kyseisten raunioiden keskelle on rakennettu TV-torni (Jugoslavia, I blame you!) ja kroatialaisen häävastaanottoseurueen saapuminen samaan lauttaan. Siihen sisältyi toistakymmentä autoa, toistasataa tööttäystä sekä soihdutus satamassa Dalmatian lippujen liehuessa vieressä. 

Ehdottomasti muutaman tunnin arvoista kivuta näihin maisemiin

Sopiva spotti löytyi aurinkoisille tunneille


En myöskään odottanut näkeväni kaveriani nyrkkeilyhanskat kädessä baarissa antamassa hittejä baarimikon kämmenille. Näin pääsee käymään, kun tilaa Frankfurtissa Rocky-shotin. Hanskat käteen, pienimuotoinen urheilusuoritus ja palkinto-tequila kurkusta alas. Muutenkaan reissu pilvenpiirtäjien keskelle Frankfurtiin ei paljoa parempi olisi voinut olla! Perjantai ja lauantai meni ihastellessa uuden ja vanhan kohtaamista. Kontrasti vanhan kaupungin ja pilvenpiirtäjärykelmän välillä on ainutlaatuinen tässä Euroopan pankkikeskuksessa. Sunnuntain proggiksena oli ottaa S-Bahni alle, siirtyä Commerzbank Arenan bundesliiganurmelle ja nauttia World Music Dome –festareista, johon oli saapunut David Guetat, Tiestot, Hardwellit ja Steve Aokit soittamaan. Bileiden tasolle ei oikein tahdo adjektiivit riittää – sanotaan siis että tykkäsin kovasti!

Näkymää Main Towerista 200 metrin korkeudesta Mainhattanille

Guetta heittää keikkaa


“Nur wer erwachsen wird und Kind bleibt, ist ein Mensch.” Eli vapaasti käännettynä ihminen kyllä kasvaa, mutta samalla pysyy lapsena. Tämä on Rangelnin ajatus. Vapaasti käännettynä se voisi olla telmimistä tai jonkunlaista pientä nahistelua.  Kyseiseen harrastukseen kuuluu pienimuotoinen painiminen, joka pitää mielen virkeänä. Nää on näitä juttuja, joita olen oppinut saksalaisesta kulttuurista viime aikoina. Kielen opiskelun suhteen Facebook on kääntynyt saksaksi ja viime aikojen projektina on ollut kääntää Business-to-Business und Dienstleistungsmarketing (B2B and service marketing) –kurssin slideja englanniksi. Eteenpäin ollaan menossa ja small talk –tilanteet sujuvat jo ihan hyvällä varmuudella saksaksi  - kebu tulee siis ihan oikean vahvuisena.

Tämä kuva sisältää lauantaista tunnelmaa freiburgilaisilta markkinoilta, ei siis telmimistä.


(…Siitä tuli mieleen, että vakkaripaikka Stadtmitten asemalla nimeltä Stern saattoi mennä vaihtoon. Heidän pikku kämminsä jälkeen (väärä pizza boksissa), kokeilin saman kadun 2,5 euron döneriä. Tämä puoli euroa Sternin döneriä halvempi yksilö oli lähestulkoon yhtä hyvä ja liha siirtyi leivän väliin kaiken lisäksi ihan aidon veitsen kautta, eikä sillä sähköisellä juustohöylällä. Tervehenkinen kilpailuttaminen on suotavaa.)

Kultaisia kavereita

Yleisesti mainittavista asioista futiskausi on ohi, Stuttgart hävisi cup-finaalissa Bayernille, hölmistynyt Mario Gomez selvitti pallon maaliin kolmen kosketuksen kautta viidestä metristä (puolikas huti oikealla jalalla, josta kimmoke vasempaan sääreen, josta uusi kimmoke oikean jalan kautta maaliin), tiistaiksi luvattu kevyet 36 lämmintä, juhannuksena näyttäisi satavan ja Sporde Porttilan parodia-twitter –tili dominoi somea. Kivaa täällä on yhä, opiskeltavien kurssien suhteen ollaan viimeinkin kartalla, kunto ei kestä änärifinaalien 3. jatkoerää, ja, noh… tää on vaihto, tästä pitää nauttia!

 

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ja kaupunki meni sekaisin kevätfestareista



Stuttgarter Frühlingsfest – paikalliset kevätjuhlat – dominoivat katukuvaa viimeisen 3 viikon ajan. Saksan toiseksi suurimmat festarit keräsivät noin 1,2 miljoonaa kävijää ja vakuuttivat totaalisesti allekirjoittaneen. Kolme jättimäistä n. 2000 – 3000 juhlijaa vetävää telttaa viihdyttivät itse kutakin iästä, kansallisuudesta tai sukupuolesta riippumatta. Teltoissa livebändit soittivat toinen toistaan timanttisempia saksalaisia klassikoita, ihmiset tanssivat pitkien pöytien ääressä penkeillä, olutta nautittiin litran lasikolpakoista ja ruokavalioon kuuluivat puolikkaat kanat. Tätä varten oli luonnollisesti ostettava lederhosenit ja kyseiset housut tulevat tästä lähtien löytymään aivan varmasti seinältäni. Tyttöjen dirndl-mekot sopivat myös erinomaisesti tapahtumaan. :) 

Mukavampaa asua saa hakea


Kolmen juhlateltan lisäksi Cannstatter Wasenin alueelle oli kyhätty huvipuisto ja laitteita oli lukuisia. Löytyi Turbo Forcea, Transformeria, jättimäistä Bellevue –maailmanpyörää ja Alpina-Bahn –vuoristorataa. Kaljativoli –lempinimi juhlille oli siis varsin ansaittu. Saksalaiseen järkevään tapaan hinnat oli pidetty myös suht matalina. Esimerkiksi viimeisenä iltana muistan Göckeleismaierin teltassa juoneeni 6,50 eurolla litran tuoppia kunnollisesta kolpakosta ja syöneeni 6,50 euron puolikasta kanaa. 

Sori kuvan huonosta laadusta, mutta kamera ei mahtunut lederhosenien taskuun


Nyt kun hintoihin päästiin kiinni, niin on suorastaan pakko ottaa pikkuista kannanottoa Suomen suuntaan. 253,50 euroa Suomen MM-kiekon puolivälierästä mahdollisesti näkörajoitteiselta paikalta!?? Nyt on aika äänestää omilla jaloillaan. Kyseessä jokavuotiset kevätkarkelot, joissa osa joukkueista pelaa krapulassa, eikä kukaan voi väittää että kyseessä olisivat todelliset A-maajoukkueet. Vertailun vuoksi kävin katsomassa Saksan jalkapallocupin välierän, jossa pelasi kaksi maailman parhaimman jalkapalloliigan joukkuetta – ja maksoin tästä lystistä muistaakseni 26 euroa, eikä tunnelmasta ollut pulaa 60 tuhannen katsojan ahtautuessa Mersu-areenalle. Kannanotto päättyy.

26 euroa

Anyhow, kivaa täällä on edelleen, jengi on todella mukavaa, kaikennäköistä tekemistä kyllä keksii ja jopa luentoslideihin on viimeinkin perehdytty.  Ensi viikko täällä on lomaa koulusta, joten se on suunnattava Kroatian Zadariin nauttimaan kirkkaasta Adrianmerestä. Auf wiedersehen!

Schlossplatz, suihkulähde, kesä yms.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

…ja lopussa Saksa voittaa



Gotthard on kaljuuntunut, vähän hipsterimäisiä piirteitä omaava noin kolmekymppinen kaveri. Hän pyörittää puhelin/netti/tv –firma Kabel BW:n asiakaspalvelua liikkeessään muutaman korttelin päässä. Viimeisen viikon aikana kyseinen tila tuli liiankin tutuksi meille, kun Internettimme päätettiin kytkeä pois päältä byrokratian vuoksi kuun vaihteessa, ja yritimme saada sitä takaisin. Gotthard ei enää jaksanut käyntejämme putiikissaan ja käynnisti rotaation liikkeiden välillä asettaen eteemme neitokaisen, joka viimein myönsi: ”jätkät, teillä ei ole mitään jakoa saada nettiä takaisin pyörimään ellette allekirjoita uutta 24 kk:n sopimusta.” Viikon verran pelattiin pingistä seinää vastaan ja lopussa Saksa voitti.  

Tää toimisto on hieno mesta - etenkin sateella. 



Onkel Otto on paikallinen schnitzel –kuningas. Hän loihtii koko osavaltion herkullisimmat ja valtavimmat schnitzel-annokset noin kymmenen euron hintaan. Otto oli juuri oikea ravintola palkitsemaan väsyneet kielikurssilaiset intensiivisaksan lopputentin jälkeen. Perunoiden, sipulin ja schnitzelin kylkeen paikallista Wulle-olutta ja hyvää seuraa. Tentti oli yhtä taputtelua ja koin hetken ajan päihittäneeni Saksan – sitten tapahtui Oton valtava annos ja Otto nousi niskanpäälle, kun schnitzelien jäljiltä lisukkeet eivät enää uponneet… ja Saksa voitti. 

Omistettu Juuso "edes-instagram-ei-saa-tätä-kuvaa-näyttämään-houkuttelevalta" Helanderille

München on naapuriosavaltio-Baijerin pääkaupunki 1,3 miljoonalla asukkaallaan. Päätimme pääsiäisen kunniaksi käydä Brokkalan kanssa kurkkaamassa hoodit ja samalla siellä moikata lappee-tovereitamme Sampsaa ja Kaisaa, jotka ovat Grazissa vaihdossa. Pitkänperjantain kunniaksi poimimme kartasta mahdollisimman pääsiäismäiseltä kuulostavan paikkakunnan - oli siis pysähdyttävä Memmingenin rautatieasemalla. Paikka ei tarjonnut yhtään mitään muuta kuin olohuonemaisen pikkupubin aseman kyljessä. Siellä jekut naamaan jäädytetyistä laseista ja seuraavalla junalla Müncheniin. Parin päivän turistihämmästelyn jälkeen ei olisi halunnut herätä lumisateeseen ja hotellin viereisen Paulanerin panimon hajuun. Ja Sa… - itse asiassa Baijeri voitti.

Jatketaan omistuksilla: tää müncheniläis-kaveri on kyllä niin Karlolle!


Gary Lineker on viisas mies. Eilen olimme vaihtariporukalla baarissa katsomassa Dortmundin ja espanjalaisen Malagan välistä Champions League –ottelua. Kuppilassa oli helposti useita satoja kuningaslajin ystäviä ja tunnelma oli äärimmäisen kliseisesti sanoinkuvaamaton Dortmundin iskettyä lisäajalla kaksi vaadittavaa maalia Reusin ja Felipe Santanan toimesta. Lineker oli jo aiemmin kertonut kenties suurimman totuuden: jalkapallo on laji, jossa 22 miestä häärii kentällä – ja lopussa Saksa voittaa!!!